"I'm one angry little owl from the Big Big spruce wood nearby the Huge Mountains. I'm always a bit grumphy, but I never mean anything mean to anyone. I like playing hide-and-seek with my brothers and sisters and holloing all night long alone on top of the tree. I also like cooking, my speciality is meatballs with curry. My favourite hobby is pantomime club."
"Tunne sääliä niitä kohtaan,
jotka sammuttavat tulen
ja kuvittelevat olevansa rauhassa
Tee heidät rauhattomiksi
ihanuuksia enteilevällä
hymyllä"
~ Tommy Tabermann~
Seuraamiani raapustajia
Domus Perkele - Tean sarjisblogi
emilkrueper
JormaUski
Josh Feenixin kahvitauko
Levelerin blogi - Parempi kuin ei mitään!
Pelipiste.
Sian blogi
The Yggdrasil Project
Very Interesting LJ Of Xanadu
Suosikkeja muun muassa:
Bobby Darin, Buzzcocks, Inis,
Juliet Jonesin Sydän, Minor Threat,
Deep Purple, Mokoma, Raptori.
My Chemical Romance, The Cure,
Santtu Karhu & Talvisovat, US3,
Stray Cats, Metallica, The Monkees,
Leevi & The Leavings, The Strokes,
Irwin Goodman, Hector, The Vines,
Tulenkantajat, Johnny Cash,
Ville Härkönen & Velvet, Kamelot,
YUP, Ville Leinonen...
Viimeksi soineet:
Ota tästä.
made by: Nakkikala
"Laittakaa valot rappuun, jotta näette ovisilmistä
mitä teemme käytävässä
missä pidämme bileitä"
(Maj Karman kauniit kuva - Ovisilmä)
Taisit olla itse samanlainen, nuorena..
- Muistatkos?
Oijoi, tämän viikonlopun ajan sain kuvitella, että minulla on oikeasti elämää sosiaalisella saralla! Siis joo, tuttuja on ja kamuja ympäri Suomea, mutta koulun ulkopuolella näen ihmisiä suht pitkien väliaikojen kera. Nyt viikonloppuna on tullut juostua niin paljon pitkin maita ja mantuja, että omaa rauhaa ja hiljaista olemista kaipaa jo todella. :D
Kouluviikko oli äärimmäisen rasittava. Iltaluentoja ja kotona tehtäviä töitä riitti - ja tietenkin pari pakollista koettakin oli. Viikon ollessa lopuillaan - torstain ja perjantain välisenä yönä - tuli valvottua tehdessä ammatillisuushaastatteluun pohjautuvaa laajaa kirjallista työtä. Sain sen valmiiksi noin kahdelta yöllä ja nukahdin joskus kolmelta. Unta sain siis noin neljä tuntia. Noh, seuraavana päivänä - eli perjantaina - ilokseni sain sitten huomata, että alle puolet oli tuon työn tehnyt ja opettaja antoi armonaikaa maanantaihin. Kiva juttu. Jätin työni sinne vaikka muiden saadessa lisäohjeita tajusin työni olevan vaillinainen ja muutenkin vain alle keskiverto.
Perjantaina koulun loputtua alkoi kuitenkin ihana viikonloppu. Hyppäsin linkkaan, jossa kaveri olikin odottelemassa. Kierreltiin keskustassa, syöpöteltiin herkkuja ja käytiin katsomassa elokuva nimeltä Merirosvoradio (The boat that rocked), joka kertoo 60-luvun lopussa Briteissä soineesta radiokanavasta, joka lähetti mereltä rockia ympäri vuorokauden. Valtio kun antoi soittaa vain klassista ja korkeintaan jazzia. Erittäin ihania hahmoja tuossa elokuvassa ja veikeitä kohtauksia. Ihanasti saatu sellainen sen ajan fiilis siihen vaikka olikin ilmeisesti ison rahan elokuva.
Jo koulupäivän aikana sain itse asiassa viestin poikaystävältä, joka oli Metro-lehdestä bongannut, että yksi lempiyhtyeistäni esiintyy sinä yönä minulle entuudestaan tuntemattomassa Club Libertéssä. Bändi ei ole suomalainen ja olen sen keikat pari kertaa jo missannut, joten sinnehän oli pakko päästä. Ikäraja oli onneksemme vain 18, joten Kolmannelle linjalle suunnattiin kymmenen maissa perjantaina poikaystävän kanssa ja voi miten upea keikka se olikaan! Lämppärinä toimi joku pieni kokoonpano nimeltään Kakaokamkami. Hyvin jännä instrumentaalitapaus. Muut jäsenet kököttivät suorina ja yrmeinä lavalla, mutta toisella kitaristilla oli meno päällä. Hän kääntyili ja vääntyili vaikka kuinka ja taukoamatta, teki ääniä kitaran johdolla, soitti kitaraa rumpukapulalla ja lopuksi repi vielä kitaran kielet irti. Noh, toi se meno hymyn kyllä kasvoille!
Pääesiintyjä oli nimeltään Santtu Karhu & Talvisovat. Aikaisemminkin olen tänne kyseisestä bändistä kirjoittanut, muistaakseni ihan esittelyn. Aivan vahingossa tuohon yhtyeeseen törmäsin, kun äidinkielen tuntia varten piti lukiossa selvittää karjalan kielestä faktoja kotitehtävänä. Tämä yhtye on siis sieltä aidosta Karjalasta ja laulu on sillä kielellä. Se on rokkia, mutta mukana on paikoitellen myös perinnesoittimia.
Hieno keikka.. hymyssäsuin katselin ja kuuntelin. Itse klubi teki tapahtumasta jotenkin erityislaatuisen. En tiedä millaista meno tuolla on yleensä, mutta nyt se oli ainakin hyvin letkeää ja ystävämielistä. Kovin paljoa eivät ihmiset edes juoneet ja hyvin moni tanssahteli ja joraili eturivissä, muutama istuskeli lattialla. Santtu jutteli mukavia laulujen nimistä ja soittivat ekstrapitkään, koska eivät tällä kertaa heittäneet useampaa keikkaa Suomessa.
Leffaan mennessä päivemmällä, olin Kampissa törmännyt Joensuusta tuttuun luokkakaveriini, joka oli muuttanut Helsinkiin hieman ennen minua. Sovimme, että menisimme lauantaina yhdessä Vallilan kirpputorille hieman sen aukeamisen jälkeen. Club Libertén keikka perjantaina loppui hiukan jälkeen yhden yöllä, matkojen ja muiden jälkeen kello oli noin kolme käydessäni nukkumaan. Kirpputorille päästäkseni piti herätä joskus kahdeksalta, joten lauantain loppupäivän olin todellakin väsynyt. Taisin nukahtaa tuoliin yhdessä vaiheessa katsellessani telkkaria poikaystävän vanhempien luona.. Käytiin kolmen maissa siellä syömässä tortilloja. Käydään melkein joka viikko. Näkevät pojua ja saadaan ilmaista ruokaa. :)
Mutta Vallilan makasiinien lauantaikirppis oli todellakin suuri positiivinen yllätys! Joensuussa tottui siihen että kirppis = roskis. Suuri ihme jos oikeasti löysi muutaman cd-levyn lisäksi jotain. Lopulta ei edes cd-levyjä löytynyt muuta kuin trancekokoelmia. Joskus näki jotain ihania suuria ötököitä kiinni vaatteissa. Tiesin, että Vallila on Suomen suurin kirppis, mutta fiuuh, kylläpä sitä tavaraa riitti! Ja mitkä hinnat! Vaikka valitankin kalliita hintoja joskus, ei mullekaan tulisi mieleen myydä noin halvalla!
Kulutin kymmenen euroa, sain neljä hyväkuntoista paitaa ja yhden takin, jollaisen olen halunnut jo monta vuotta. Paljonhan kaupassa vastaavien summaksi olisi tullut? 100e? Paljon muutakin mielenkiintoista sinne jäi, ja varmaan moni kolkka katsomattakin. Ensi viikonloppuna menen tuonne poikaystävän kanssa etsimään lisää aarteita!
Huomatkaa jumalainen Martti Servo -paita, jossa teksti "Nyt nappaa!". :D
Sunnuntaille ei ole mitään kummempia suunnitelmia. Herkuttelua varmaan luvassa, leffa ja kouluhommiakin pitäisi tehdä. Nyt alkaa onneksi vähän väljempi vaihe kun lomat lähestyvät.
"Älä itke, älä itke mun vuokseni.
Älä enää mun vuokseni,
Sillä kaiken tämän jälkeen sä olet yhä ensimmäinen."
(Sir Elwoodin hiljaiset värit - Älä itke)
Kirjoitettiin yhdessä tuumin poikaystävän kanssa tämmöinen teksti. Poju on kovin pohtivainen tämmöisissä jutuissa ja minä olen vasta pikkuhiljaa alkanut keksiä mitä mieltä olen asioista. Sanelin mitä halusin pohdittavaksi, ja poju sai tämmöisen tekstin aikaiseksi. Laitan vaikka linkin hänen blogiinsa tekstin loppuun kunhan hän joskus tämän julkaisee siellä. Ajatuksia herättäviä lukuhetkiä! :)
"Kristinuskon mukaan Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, jotta he voisivat päättää, uskoako Jeesukseen vai ei.
Käytännössä ihminen siis päättäisi itse, pelastuuko hän vai ei. Sen lisäksi kuitenkin, että väkisin ei mihinkään voi uskoa (koitapa tuosta noin vaan vakavissasi uskoa esim. Maata kiertävään lentävään vaaleanpunaiseen teekannuun), vapaa tahto on ristiriidassa kristinuskon jumalkuvan kanssa. Jos ihmisellä on vapaa tahto, hänen on kyettävä toimimaan ilman toisen vapaan tahdon vaikutusta hänen päätöksiinsä. Kristinuskon jumala on kuitenkin sekä kaikkitietävä, että kaikkivaltias. Jumala tietää tarkalleen, mitä ihminen tulee tekemään - hänen tekonsa ovat siis ennalta määrättyjä. Jumala on kaikkivaltias, eli hän on myös tarkoittanut ihmisen toimimaan sillä tavalla, miten hän nyt sattuukaan toimimaan. Eikö tämä tarkoita käytännössä sitä, että kristinuskon jumala ihmistä luodessaan jo tietää, tuleeko tämä kuoleman jälkeen menemään Taivaaseen vai Helvettiin? Ja koska kaikki ihmiset eivät kristinuskon pelastuskäsityksen mukaan pelastu, eikö se tarkoita, että Jumala on tarkoittanut joidenkin ihmisten menevän Helvettiin jo heitä luodessaan? Eikö tämä ole ristiriidassa rakastavan ja hyväntahtoisen Jumalan kanssa, joka haluaa pelastaa kaikki lapsensa?
Toinen ongelma liittyen Jumalan kaikkivoipuuteen ja kaikkitietävyyteen on pahuus, synti ja pelastuskäsitys.
Jumala loi kaiken - myös Saatanan, synnin, ihmisluonnon ja ehdot ihmisen pelastukselle. Kristinuskossa Saatana on syntipukki maailman pahuudelle, mutta jos muistetaan, kenelle kyseinen herra tekee duunia, pitäisi syyttävän sormen osoittaa Jumalaa. Toinen syntipukki on ihminen - langennut, virheellinen, kuitenkin Jumalan kuva ja Jumalan luoma. Jälleen, jos minä rakennan kellon, joka jätättää jatkuvasti, onko järkevämpää syyttää minua (luojaa) vai kelloa (luomusta)? Jälleen ollaan sen kysymyksen äärellä, miksi on oikein Jumalalta vaatia ihmiseltä elämistä niiden Jumalan asettamien normien mukaisesti, joiden vastaisesti Jumala ihmisen loi toimimaan? Miten Jumalaa, joka loi jostakusta psykopaattimurhaajan (tai tiesi, että ihmisestä tulee psykopaattimurhaaja, käytännössä sama asia), ja joka kuitenkin kieltää tappamisen Helvetillä uhaten (tarkoittaen jälleen sitä, että tämä yksilö on käytännössä suoraan Helvettiin luotu), voi sanoa hyväntahtoiseksi tai rakastavaksi?
Mutta eikös kristinusko ole länsimaisen yhteiskunnan sivistyksestä vastaava peruspilari?
Eikö kymmenen käskyä ole lakiemme pohjana - miten uskonnoton ihminen voisi elää moraalisesti, kun ei usko Jumalaan suurena tuomarina ja kuolemanjälkeiseen tuomioon? Itse asiassa länsimaisen sivistyksen voidaan nähdä pohjautuvan ennen kaikkea antiikin Kreikan ja Rooman perinnölle, jota kristillinen keskiaika jopa heikensi niin tieteiden, kulttuurin kuin ihmisoikeuksienkin kannalta. Vanha Testamentti taas, josta kymmenen käskyä on poimittu, sisältää paljon moraalittomuuksiakin, joita ei nykyajan evankelisluterilaiselle tulisi mieleenkään noudattaa. Tämä kertoo vahvasti siitä, että ihmisen moraali tulee jostakin muualta kuin Raamatusta, koska ihminen osaa valita, mitkä osat kyseisestä kirjasta ovat noudattamisen arvoisia ja eettisiä. Entäs sitten sosiaalidarwinismi ja evoluutioouskon vaikutus moraaliin? Eikö evolutionismi kannusta eugeniikkaan ja heikkojen murhaamiseen ja Hitlerin ajoilta tuttuun rotusortoon? Eikö kouluammuskelijoiden tekojen taustalla ollut juurikin ateismi?
Vastaus on yksiselitteinen; ei. Evoluutio tapahtuu myös maailmanlaajuisella tasolla, ja kannustaa valtioita nimenomaan inhimillisyyteen ja välittämiseen. Yhteiskunta, jonka jäsenistä pidetään huolta, on vahva ja selviää globaalin luonnonvalinnan pyörteissä. Evoluution tiedostaminen auttaa meitä tiedostamaan itsemme osana luontoa ja riippuvaisina siitä, auttaa meitä kunnioittamaan ympäröivää luonnon monimuotoisuutta sekä käytännössä auttaa meitä mm. taistelemaan jatkuvasti kehittyviä viruksia ja bakteereita vastaan.
Miksi ihmiset sitten pitäytyvät uskossaan, jos usko tuntuu epäloogiselta?
Kyse lienee useimman kohdalla tunnetilasta, eikä niinkään logiikalla päätellystä asiasta. Usko tarjoaa lohtua ja turvaa. Siksi se lieneekin niin suosittua. Kuitenkin jos lähdetään miettimään, mitä tarjottavaa uskonnolla on, mitä ei ateistikin voisi saavuttaa, on yksiselitteisen vastauksen keksiminen jo vaikeampaa.
Maailman ei tarvitse tuntua minua varten rakennetulta, että voisin siitä nauttia. Päinvastoin - ekstistentialistinen (= olen maailmaan heitetty, ja luon oman elämän tarkoitukseni) ajatusmalli nöyristää ja saa kunnioittamaan elämää sen kaikessa monimutkaisuudessa ja harvinaislaatuisuudessaan ja saa sen tuntumaan entistä ainutlaatuisemmalta. Uskonnottomuus pyrkii luomaan rauhaa, suvaitsevaisuutta ja rationaalisuutta - meillä on vain tämä yksi elämä, ja maapallo on ainoa elinympäristömme, joten siitä on pidettävä huolta. Yhdessä. Uskonnottomuus rohkaisee kyseenalaistamaan ja luomaan inhimillisiä normeja. Uskonnoton yhteiskunta kehittyy, koska sen heikkoudet tunnistetaan, asetetaan kritiikin alaiseksi ja pyritään korjaamaan. Vilkaisu Lähi-Itään tai Jenkkilän Bible belt -alueelle antaa pelottavan kuvan siitä, mihin ääriuskonnollinen asenne yhteiskuntaa kohtaan voi johtaa. Sekulaari yhteiskunta (= kirkko ja valtio erillään) taas ei puutu kenenkään uskonvapauteen, sen pyrkimys on yhteisessä päätöksenteossa asettaa ihmisille uskonnosta riippumatta yhteiset pelisäännöt."
Päätinpäs pitkästä aikaa kurkata tänne. Pitäähän tätä vähän päivittää, kun kerta olen tämän muutamaan paikkaan linkittänyt enkä kuitenkaan mitään yli puoleen vuoteen sanonut.
Viime kirjoituksestani ovat asiat muuttuneet huimasti. Lukio oli ja meni. Ihan mukavat tunnelmat jäi, vaikka valmistujaisjuhlani olikin vain se pelkäämäni "sapuskalle äidin ja poikaystävän kanssa". Jännityksellä toivoin pääsyä Metropoliaan lukemaan radiofrafiaa ja sädehoitoa, ja varasijalta - pitkän ja piinallisen odottelun jälkeen - pääsin tuohon kouluun. Sillä välin olin jo ehtinyt HOAS:lle sanoa, etten erästä upeaa asuntoa ota vastaan kun en koulusta tiedä. Heti seuraavana päivänä, kun olin saanut tietää pääsystäni opiskelemaan, soitin heille ja saimme ihanan ja halvan perhekaksion poikaystävän kanssa Kontulan lähistöltä. Vähän pelotti tuo alue, huono maine kun sillä on ulkopaikkakuntalaisten silmissä, mutta hyvin ollaan kotiuduttu ja ihan turvallisen tuntuista on ollut kaupassa käydä. Asunto on juuri peruskorjattu, ja on oikein moderni ja kaunis. Kattoterassi ja kaikkea!
(Kuvaa koulumatkan varrelta. Nyt on lumet jo kaikonneet.)
Muutto oli siis tammikuun lopussa, itse koulu alkoi 7.1. Asuin hetken poikaystäväni vanhempien luona poikaystäväni kanssa.
Kaikki on toisaalta ihanasti, ja toisaalta kaikki menee huonosti. Negatiiviset asiat vain eivät tunnu tällä hetkellä niin vakavilta, kun on maailman ihanin koti ympärillä ja kaikkea uutta edessä sekä vuosia haaveilemani koulu juuri käynnissä. :)
Koti on kaunis, koulu on ihana - rahat ovat lopussa, arvosanat eivät ole haluamiani. Poikaystäväni kanssa menee myöskin ihanasti ja olemme kummatkin yhtä onnessamme omasta kodista, mutta hän menee kesällä armeijaan ja sen jälkeen olenkin viikot itsekseni. Olen myöskin hakenut moneen kymmeneen kesätyöpaikkaan töihin, mutta yhdestäkään ei ole otettu minuun yhteyttä edes haastatteluun pyydettäväksi. Hakemani työt ovat olleet hyvin erilaisia, ja olen oikeastaan hakenut jokaiseen paikkaan, johon olen ajatellut pystyväni osallistumaan. Kesällä ei saa opintotukia ja poju on armeijassa, joten rahat ovat kirjaimellisesti ja tarkalleen kesällä loppu. Minulla ei ole suurta sukua, joka voisi rahaa lähetellä, että saisin vuokrat maksettua. Huisi ajatus. Armeijakin maksaa ensimmäisinä kuukausina kuulemma sellaista satasen luokkaa alokkaalle. Mitäpä sitä enempää maksamaan kun armeijassa voi syödä ja lepäillä kyllikseen! Voi kiituksia..
(Ruokapöytä pääsiäistunnelmissa. "Narsistit" ovat alkaneet valitettavasti jo vähän kuivahtaa.)
Nyt kun murheet tulevaisuudesta ovat kuitenkin takana, olen alkanut lueskelemaan vuosien tauon jälkeen Dumasin kirjoja sekä tekemään muutenkin enemmän asioita, joista pidin nuorempana. Kaikki vain jäi kun kaipaili poikaystävää eikä tiennyt minne joutuu lukion jälkeen. Nyt sentään tietää, että valmistuu ammattiin, josta pitää vaikka koulutehtävät ja kokeet rasittavatkin mieltä.
Ammattikorkeakouluopetus ei todellakaan ole samalla tasolla kuin esimerkiksi lukiossa! Muutenkin kokeet ja kaikki yllättivät kun ei saanut opastusta opiskelun erilaisuudesta. Eiköhän säikähdyksen jälkeen nämä arvosanat ala taas nousemaan. Eiväthän ne nyt niin huonoja ole, sellaista kolmosen luokkaa, mutta haluaisihan sitä jossakin päästä loistamaan ja erottua. Varsinkin kun on innostunut aiheesta. Anatomia sitten taas on mennyt huonommin.. olen mielettömän huono siinä enkä aloittanut opiskelua ajoissa.. Se on sentään aika tärkeä alue meidän ammatissamme. Toisaalta, näihin asioihin törmää varmasti jatkossa opinnoissa, joten ei tämä maailmaa kaada! Pitää vain muistaa ajatella monelta kantilta. Olen välillä aika huono siinä. Onneksi on poikaystävä kannustamassa. Viikon harjoittelun jälkeen Marian röntgenosastolla voin kuitenkin sanoa, että tämä on se ammatti, johon haluan päästä ja jossa tulla niin hyväksi kuin mahdollista!
Meidän luokkamme on kyllä mukavan monipuolinen. Pidetään toisistamme huolta. Se on erilaista kuin lukiossa, jossa korkeintaan opettaja jaksotodistuksia jaettaessa huomautti, että oppilaalla on liian vähän kursseja suoritettuna. Yhteenkuuluvuuden ansiosta opiskelukin tuntuu helpommalta. Harmi vain, että lähes kymmenen oppilasta on jo lopettanut opintonsa syystä tai toisesta. Aiemmin aloittaneesta ryhmästä on enää vain puolet jäljellä. Toivottavasti meille ei käy samoin. Tämä on kuitenkin ihan yhtä helppoa opiskeltavaa kuin muissakin kouluissa ja työllistymisprosentti on 100.
(Hullujen päivien Bonsai-puu kera lapsuuden Elmon.)
Kun kesää ei ajattele, olen enimmäkseen tyytyväinen elämääni. Olen ostanut muutamat konserttiliput, ollaan käyty elokuvissa, olen tavannut muutamaa ystävää ja kotikin on jo melkein sisustettu. Voisi melkein koettaa pitää tätä blogia yllä - ainakin nuo sivupalkin linkit ja muut ovat enemmän tai vähemmän päivittämättä. Ehkä sitä Valokuvatorstaitakin voisi harkita nyt kun ostettiin poikaystävän kanssa uusi kamera. Vanha pitäisi kyllä myydä, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi.
Näkemisiin siis!
Onpas mennyt mukavasti aikaa viime kirjoittelusta.. Suurimman osan saamattomuudestani selittää toinen blogi, joka osallistuu kesän blogikilpailuun. Palkinto on hyvä kimmoke pitää blogia hengissä. :D Tässä linkkiä sarjakuvablogiini jos jotakuta kiinnostaa: *klikklik* 25. päivä raati palkitsee yhden blogin kahdella vapaavalintaisella pelillä. Voi kunpa voittaisin! Sen jälkeen tasapainotan kyllä näiden blogien päivittymisen.
Viimeksi kirjoitin tänne ennen koulun alkua. Nyt on jutut selvinneet sen verran että parin viikon päästä lähetän hakemuksen Helsingin Metropoliaan jahka pääsisin opiskelemaan radiografian ja sädehoidon koulutusohjelmassa. Vielä pitää muutama asia kysyä opinto-ohjaajalta, mutta eiköhän tuo järjesty. Jos tuohon tammikuussa alkavaan koulutusohjelmaan pääsen (3,5 vuotta) niin lähetän saman tien hakemukset HOAS:lle perheasunnosta.
Muuten elämässä on ollut aika hiljaista. Kamut ovat aloittamassa uusia kouluja ja minä hengailen vanhan koulun käytävillä. Poikaystävän luokse ei ole ehtinyt reissata kun pitää ylioppilaskirjoituksiin lueskella. Tosin tuokin asia korjaantuu ensi viikon tiistaina kun pomppaan heti koulun jälkeen junaan! Keskiviikkona on nimittäin Stray Catsin keikka, jolle liput on ostettu jo aikoja sitten. Torstaiyönä palaan takaisin ja perjantaina istuskelen taas koulussa kahdeksasta neljään. Kesän lopussa kävin myös Ankkarockissa, mutta valitettavasti ei ole kuvia näyttää kun kamera oli tipahtanut poikaystävän sängyn alle pakatessa juuri ennen lähtöä.
On ollut kyllä harmillisen hiljaista. Kyllä muutama nuorempi koulun käytävillä moikkaa, mutta enimmäkseen olen jutellut vain opettajien ja opinto-ohjaajien kanssa. Onneksi tiedän mitä haluan opiskella tämän jälkeen sillä muuten en varmasti jaksaisi nähdä vaivaa näidenkään opintojen eteen. Syksyn valmistujaisjuhlatkin ovat niin pienet ja vaatimattomat etten haluaisi ilmaantua sinne ollenkaan. Eikä sitä näkisi kuin äiti ja ehkä poikaystäväni. Haluaisin sille päivälle keksiä jonkin asian minkä vuoksi en ehtisi koululla kauaa olla vaan pitäisi vain napata hattu ja todistus ja rientää junaan. Jonnekin kivaan paikkaan. Mummoa pitää ainakin käydä kurkkaamassa Parikkalassa.
Ai niin olenhan mä jo aikani kuluksi suunnitellut tuon muuton. Toimintasuunnitelma löytyy ja kaikki tarvittavat ostoksetkin on listattu. Koetan myös myydä jotain turhia tavaroitani. Kirjoja on vino pino menossa divariin ja leffojani koetan myydä Huuto.netissä.
Tässäpä esimerkki, ostakaa kiltit jos vähänkään kiinnostaa ja auttakaa köyhää opiskelijaa:
*klik Huuto.netin kohteenki klik*
Koetan löytää vielä vähän lisää myytävää. Pehmoleluja olisi kauhiasti, mutta en viitsisi mitään kirpputoria alkaa pitämään kun ei ole autoakaan jolla noita koijata. Leffoja ja koulukirjoja tuolla tulee varmaan enimmäkseen näkymään kyllä.
Eipä voisi ihanampi elämä olla. Ãidiltä loppuu kohta pätkätöiden takia rahat eikä ole puhunut minulle kahteen päivään (en tiedä johtuuko rahasta), yo-kirjoituksiin lukeminen ei ole onnistunut ollenkaan enkä ehdi lukea kuin pari kirjaa ennen kirjoituksia, en saa tukia enkä opiskelijakorttia eli matkakulut tuplaantuvat, kohta pitäisi muuttaa Helsinkiin, mutta en ole hakenut asuntoa eikä poikaystävä uskalla muuttaa kanssani asumaan ja pitäisi nähdä kaveri lauantaina, mutta hän ei vastaa viesteihini kun kysyn tilinumeroa maksaakseni puolet hänen matkastaan - eli ei sitten ehkä nähdä kun ei ne rahat ehtisi edes tulla ajoissa.
Helsingissä olisi poikaystäväni ja (toivottavasti) tuleva kouluni. En ole asunut siellä ennen, mutta sehän olisi vain seikkailu, suurkaupunki. Poikaystävä lähtisi kyllä armeijaan aika pian ja kavereita ei ole kuin muutama hassu poika, jotka todennäköisesti eivät kauheasti välitä varatun tyttösen kanssa hengata. Olisi ihanaa, jos tämän yli vuoden kaukosuhteen jälkeen pääsisi saman katon alle. Jos tietäisin horoskooppien olevan totta sanoisin tässä nyt siitä yhdestä luennehoroskoopista, jossa kerrottiin kaksosen muuttavan aina jonkun luokse, ei koskaan yksin. Toisaalta rakastan yksinäisyyttä ja olen siihen tottunut kun ei ole kauheasti kavereita ollut, toisaalta haluaisin viilettää kylillä ja toreilla jonkun kanssa, ja ehkä vain saadakin sellaisen varmistuksen että joku on aina minua varten jossain lähellä - vaikkei sitä tarvitsisikaan juuri silloin. Välillä yksinkseen istuskellessa tulee sellainen olo ettei ole ketään minua varten, vaikka ei se ole koko totuus.
Onhan se ihan ymmärrettävää miksi poikaystävä empii. Mulla on joku suhteen poikanen takana ja osaan varmasti arvostaa sitä että olen löytänyt jonkun näin kultaisen ja hienon ihmisen rinnalleni, sitä jaksaa aina välillä ihmetellä. Pojulla ei ole ollut ketään ja tuo itsetuntokin on löytynyt vasta tämän yhteisen vuoden aikana. Mulla on aina ollut vain äiti ja tiedän miten kaksin voi olla yksin ja kahdestaan ja miten sen saa toimimaan. Pojulla on rikkinäinen suurperhe, jossa oma rauha on luksusta ja yhteiselokaan ei ole kovin toimivaa. Minä kyllä saan oman kodin kuulostamaan toimivalta ja ihanalta, mutta aina löytyy jokin seikka jonka takia se kuulostaakin taas aivan hirveältä. Asuvathan tsiljoonat ihmiset yhdessä.. Miten he siinä onnistuvat, mutta minä en onnistuisi - tai paremmin sanottuna me..
Mulla on yksi tuttu, joka on Tilt.tv:n pelikaupassa töissä Helsingissä/Vantaalla. Hän sanoi, että jos saisin hänen ja erään toisen ihmisen suosittelut saattaisin päästä sinne töihin. Minä. Ajatella. Tarvitseeko minun asua jonkun kanssa? Olenhan minä kykenevä ihminen ja keksin itselleni viihdykettä varmasti helposti suurkaupungissa. Pärjäisinkö sittenkin omassa kodissa ihan yksikseni? Ehkä soittaisin välillä äidille ja sitten hankkisin kavereita työpaikalta tai koulusta. Ei minun tulisi täältä ketään ikävä ja jos toinen ei halua muuttaa eikä tiedä mitä tekee tulevaisuudessa.
Voiko yksin pärjätä Helsingissä..
Ei se ehkä olisi kokonaan yksin olemista. Poju kävisi välillä. Tuntuu se silti idoottimaiselta, että kun viimeinkin pääsee näin lähelle niin miksei muuttaa yhteen? Vaan onhan joidenkin rakkaat samasta kaupungista, ehkä koulustakin, ja silti eivät pidä kiirettä sen kanssa eikä tunnu typerältä mesettää yhdessä vaikka toinen asuu lähellä. Vaikkakin olen ns. seurustellut aiemmin oli sekin pienen automatkan päässä ja silloin tuolla henkilöllä ei ollut ajokorttia, että ei ihan milloin tahansa voinut tavata. Ehkä en siksi vain siis osaa ymmärtää asiaa. Toisaalta Helsinki tuntuu niin suurelta alueelta, että ehkä kuvittelen sen silti kaukosuhteeksi päässäni. :D
Ja toisaalta. Ehkä kyse on siitä kun toinen sanoo ei. Ehkä en edes haluaisi muuttaa jos toisestakin se olisi kiva asia? Voisi vain jatkaa näin ja sillä ei olisi väliä, muuttaa joskus yhteen jos siltä tuntuu. Nyt on sellainen olo, että tämä vain jatkuu ikuisesti eikä sekään tunnu hyvältä, koska odottaa jotain muuta. Jos kaikki ovet olisivat avoinna ei olisi väliä astuuko ovesta ollenkaan. Kun ne ovat lukossa haluaa päästä ulos.
Se on aika hyvin sanottu. Ollaan vain näin eikä ole mitään mahdollisuutta edes uneksia muuta ja tekee mieli pyristellä.
Mun piti tänään alunperin blogailla tänne mun uudesta Wiistä.. Mulla on sille kaikkia ihania pelejäkin.. Jotenkin se aihe vain muuttui kun kysäisin poikaystävältä, että onko hän miettinyt muuttoasiaa. Ajatukset kun hänellä muuttuvat nopeaan, enemmän kyllä vain negatiivisten muuttoajatusten eri asterappusilla.
Sitten puhe siirtyi taas ties mihin ja alkuperäinen unohtui, joka sujui melkein nätisti. Viime aikoina nuorten puhe on jotenkin muuttunut. Kaikki juttelut ja pohdinnat alkavat tuntua väittelyiltä ja toisen käännyttämiseltä. Olen kyllä jo miettinyt noita horoskooppiasioita, mutta muut haluaisin kypsytellä vuosikymmenien aikana. Olla sitten vanhana viisas ja varma, nyt vain keskittyä kouluun ja muuttoasioihin - jotka nekään eivät etene. Lopettelin kyllä lyhyen matikan ykköskirjan tänään. Vielä noin 7 kappaletta niitä kirjoja jäljellä ja koulun alkuun pari viikkoa, psykologian kirjoista puhumattakaan.
Kylläpä minä osaan sotkea asiani..
Haluaisin vain pienen seikkailun. Elämä on pelkkää odottelua ja sitten se onkin jo ohi - eikä kukaan tiedä tuleeko toista. Haluaisin ravistella jokaista empijää, mutta mistä tiedän etten pakota väärään ratkaisuun.
Eilen vielä ajattelin etten tarvitse ketään, girl power ja silleen.. En vain osaa näitä itsenäisyysasioitakaan. Lääkäriaikakin piti varata tänään, mutta koska äiti mökötti jäin nukkumaan. Enhän edes tiennyt mihin numeroon soittaa ja mitä kertoa. En tiedä tuleeko kukaan minua koskaan auttamaankaan. Pitäisi olla jo "ikäisensä". Yhtäkkiä vain hypätä siitä kuudestatoista ikävuodesta tähän yhdeksääntoista. Miksei kukaan neuvonut tässä välissä ja kertonut että siitä tulee näin hankalaa?
Onkohan kyselyn laajuus ollut vähän suppea vai eivätkö suomalaiset ole kovin avarakatseista kansaa? Tässä linkki tämän päiväiseen Talentumin artikkeliin: *klikklik* Se siis perustuu kolmen sanomalehden teettämään tutkimukseen, josta luin vasta tästä artikkelista.
Eli siis on haastateltu ilmeisesti sattumanvaraisesti tuhatta ihmistä, joista 80% ei ymmärrä eikä hyväksy eikä ikinä kokeilisi pikavippejä eikä 97% tekstivippejä.
Vähän tässä huolestuttaa se, että tämän tutkimuksen tulokset saattaisivat jotenkin vaikuttaa tuohon pikavippejä koskevaan lakiin, joka on tekeillä. Okei kyllähän jokainen ymmärtää ettei pikavipin ottamisessa jää plussan puolelle. Sehän on aivan selvää. Sitten suurin osa vielä ajattelee että "Kyllä tämmöinen on pahasta kun juopoilta loppuu rahat niin senkun vaan otetaan pikavippiä nih". Tietysti tällaisiakin tapauksia voi olla. Minä tietysti mietin samalla sitä, että miksi sen alkoholistin pitäisi sitten antaa vain täristä ja kirota siellä nurkassa. Mutta niin. Onko kukaan ajatellut, että pikavippi voisi olla suuri pelastus jollekin? Vaikka siitä ei saakaan ilmaiseksi miljoonaa?
Joiltakin ihmisiltä voi loppua rahat kesken automatkan. Bensa loppuu ja auto pysähtyy tien viereen. Nyt joku vastarannan kiiski sanoo että senkun lainaa seuraavalta vastaantulijalta ja maksaa myöhemmin takaisin. Meneekö se enää niin Suomessa? Annetaanko me vieraalle rahaa, joka lupaa kyllä maksaa ensi kuussa takaisin? Ei kyllä anneta. "Viinaan menee kuitenkin" ajattelet, ja ääneen sanot "ei mulla ole, sori" ja astelet sisälle supermarkettiin.
Entä jos juuri viikkoa ennen palkkasi tuloa huomaat että keittiön pöydälläsi lepää kohta umpeutuva suurehko lasku johon menee viimeiset rahasi, ja se on aivan pakko maksaa? Annatko vauvasi olla viikon ilman vaippoja? Tähän vastaatte, että "no myy jotain tai pyydä joltain". Kaikilla ei ole keltä pyytää. Jos joku on niin ehkä silläkään ei ole kauheasti antaa ja myymisessä nyt voi kestää kauemmin kuin se yksi viikko ja ehkä ei ole paljoa myytävää (enää).
Näin siis. Eikö olisi ihan hyvä jos nämä ihmiset ja monet muut ottaisivat muutaman kympin pikavipin, joka näkyy lähes välittömästi tilillä, ja pärjäisivät elämässään kunnes se palkka tulee, maksaisivat sitten takaisin sen summan plus muutaman euron?
Kyllä, nyt se on täällä! Eilen julkaistiin Euroopassa uusi Guitar Hero on Tour Nintendo DS -käsikonsolille! Nyt kitaraa voi soitella missä tahansa! Tänään tämä vempele löysi meidän kaupungin vaatimattomiin kauppoihin asti - tai ainakin yhteen niistä, muihin varmaan viikon päästä.
Peli on enemmän kuin ihana. Vielä parempi kuin mitä odotin.
Ja näin kävi tarroille. :D Tässä kaikki vanhat käsikonsolini 90-luvulta tähän päivään. Vasemmalta oikealle: Game Boy Advance Sp:hen laitoin kanteen pelin logon - sopii aikas hyvin, Nintento DS sai kanteensa vampyyrihampaisen rokkikisun.Rokkikisun alle kun katsoo voi nähdä tumman pallero-tarran, se löytyy kummastakin sivusta. Game Boy Color sai vasempaa alalaitaansa hopeisen kuvioinnin. Valkoisena näkyvä möntti on 11-vuotiaana tekemääni koristelua. :D Kyllä sopivat nyt hyvin yhteen.
Kannellisten sisäpuolta tuunattiin myös. Vasemman puoleisessa haaleiden nuppien, jotka sijaitsevat näytön ympärillä, päälle laitettiin tummat pallotarrat. Oikean puoleisessa on koristeena rokkitähti.
Ja kaikkien peppupuoli. Ylin sai akkuluukun kohdalle pääkallon ja salamoita reunoille. Alhaalla olevilla on luukuissa kaksi firman tarraa. Pitää heitä muistaa. :)
Sitten vain jamit pystyyn ja ai että! Soittaminen on jopa hauskempaa käsikonsolilla kuin muovikitaralla, koska mulla ainakin on ollut vaikeuksia siinä välillä ylettää nappeihin. Tässäkin välillä se pikkurilli unohtui jonnekin kauemmas paikaltaan ja silloin tuli virheitä, mutta ei tarttennut kurotella ja kokemus oli mieluisampi. Ranne tosin vähän väsyi kun en muistanut pitää kättä suorana. Melkein pakko olikin pitää vinosti ylöspäin kun koje valui kädestä. Plektralla siis rämpytetään kuten kitaraa ja sekin tuntui pyörivän näpeissä vähän turhan helposti. Enköhän opi vielä sen oikean otteen.
Pelaaminen itessään on kyllä niin antoisaa! Nekin kipaleet, joista en aluksi ollut oikein varma tykkäänkö ja ne joista en ollut ennen kuullutkaan osottautuivat oikein mieluisiksi. Kerrassaan mahtava kokemus. Ihanaa soitella kitaraa rennosti sohvalta. :D Tai no ei tämä liian rentoa ole. Vaikka nappeja onkin yksi vähemmän kuin muiden konsolien versioissa ei ainakaan Mediumilla pelaaminen tuntunut mitenkään helpotetulta. Varmasti muihin vaikeustasoihin noustessa, joissa tuota viidennettä käytetään, pelaaminen vaikeutuu ihan mukavasti samaa rataa kuin ennenkin.
Nyt kun näitä kipaleita on "vain" sen 25 kappaletta ja nappeja on yksi vähemmän niin kyllä tavoitteeksi tulee päästä pelaamaan Expert-tasolla, tai vähintäänkin Hardilla, ja vielä pärjätä kohtuullisesti!
Tässä video ensimmäisestä kokeilusta (mikkiin huutaminen kuuluu peliin, se laukaisee Star Powerit):
Näin se tehdään.
Enpäs kerrokaan tylsiä asioita elämästäni! Kerron kuinka löysin 3-4 vuotta vanhasta kamerasta macro-kuvauksen nappulan! En edes tiennyt että se kykenisi siihen, kauheasti saan aina tapella tarkennuksen kanssa muutenkin. Mukava yllätys sen jälkeen kun olen kuukausia tuota rakkinetta kironnut. Nyt on taas jotain mitä ihmetellä ja minkä läpi nähdä maailmaa taas uusin silmin.
Tässä ensimmäiset räpsimiseni. En rupea tätä säännöllisesti tekemään, mutta ötökkää haluaisin vielä tänä kesänä päästä tutkimaan tarkemmin. :D
Kukka?
Korvakoru?
Kupla?
Kukkalauta?
Rapsutus?
Häkki?
Kyynel?
Tekotaide?
KYSYMYS:
26.06.2008
Täällä huutelee teidän suuri faninne jo vuosien ajan. :) Viimeksi näin teidän Ilosaaressa 2004 ja siitä asti on ollut ikävä keikoillenne. Ilosaarihan oli mitä upein elämys! Olin KivenlahtiRockissa viime viikonloppuna ja keikka oli pienoinen harmistus vaikka herroja olikin hienoa taas nähdä. Innoissani odotin eturivissä muutaman tuntemattoman fanin vieressä, jotka huutelivat keikan alussa teille kannustushuutoja. Keikan edetessä odotus näkyi jokaisen kasvoilta - joko sieltä tulisi joku oma rakastuskappale? Jalat alkoivat teputtaa rasittuneena ja keikkafiilistä ei tavoitettu. Keikan lopuksi kuulin viereisen herran, kasvoiltaan suruisan, huutavan rumia asioita keikastanne. Minä poistuin sen jälkeen kokonaan alueelta.
Mitä tapahtui? Kyllä te näytitte tykkäävän soinnistanne. Keikan aikana monet koettivatkin huudella ohjeistusta seuraavista kappaleista - joita ei kuulunut. Olihan siellä vanhempiakin biisejä joukossa, mutta moni olisi halunnut kuulla noita ns. hittejä. Eivätkö ne enää bändille maistu? Toisaalta, ei monikaan festarilainen varmasti muita kappaleita tiennytkään kuin niitä hittejä.
Harmittaa myöntää että keikkanne oli puuduttava, ja vielä enemmän harmittaa myöntää että pöydälläni oleva Ilosaarirockin klubilippu ei enää mieltä lämmitä. Olen kuitenkin tulossa. Toivottavasti se keikka tulee korjaamaan mielipahani ja taas pystyn kuuntelemaan musiikkianne ihastusta silmissäni.
VASTAUS:
Jarkko: Setit vaihtelevat, asia ei ole sen monimutkaisempi. Toki tiedostamme sen, mitä festivaalioloissa "tulisi" soittaa, mutta nyt emme olleet palvelualtteimmalla päällämme siltä osin katsoen. Mikä ei tarkoita sitä etteikö pitäisi tekemisestään. Yhtä kaikki, settiä on muokattu sittemmin, joten ehkei Ilosaaren lippua kannata vielä tuikata takkaan.Jussi: Taidamme olla varsinaisia pökköpäitä.
Hieno festari kyllä, saa nähdä meneekö kivoja paljon päällekäin kun tarkempi ohjelma julkaistaan.
Ja sitten on tietenkin vielä iki-ihana Stray Cats elokuussa! :)
PS. Guitar Hero on Tour lähti todennäköisesti maanantaina tulemaan tännepäin Amerikasta. Kumpa olisi jo pian perillä! Suomen julkaisuun vielä kuukausi aikaa. ;)